hyväksyntä

Täydellisyyttä vai rakkautta

21.43


Täydellisyyden tavoittelu kuuluu ahdistusta ylläpitäviin elämänasenteisiin. Täydellisyyden tavoittelija luo täydellisiä mielikuvia siitä, miten elämän pitäisi mennä, millainen hänen pitäisi eri tilanteissa olla ja kuinka selviytyä. Tämä muodostaa oravanpyörän, jossa jokainen päivä on suoritus. Rima on aina olemassa, mutta sitä on lähes mahdotonta ylittää niin, että voisi illalla olla päiväänsä  ja itseensä tyytyväinen. Siksi huomenna on yritettävä entistä kiivaammin. Itsensä syyttäminen, rankaiseminen ja tuomitseminen pitävät perfektionistin mieltä tässä itseään toistavassa ahdistavassa kehässä.


Täydellisyyden tavoittelija etsii lopulta hyväksyntää itseltään ja muilta. Hän pelkää virheitä ja epäonnistumisia. Kierre voi syntyä monista eri asioista, kuten siitä ettei ole lapsena saanut kokea ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää tai on kasvanut epätasapainoisissa suhteissa kuten alkoholistin lapsena. Joskus täydellisyyden tavoittelu syntyy lapselle, joka on aina pärjännyt hyvin koulussa, ollut kiltti ja onnistuva. Opettaja tai vanhemmat ovat antaneet hyvää palautetta ja kehuja onnistumisista. Kehuista on tullut ansa, virheistä pelottavia ja hän on alkanut täyttää toisten odotuksia. Pienetkin virheet ovat saaneet suhteettomia mittakaavoja. Hänelle ei ole muodostunut välineitä selvitä todellisista pettymyksistä ja pitää niitä elämään kuuluvina.

Häpeä kuuluu usein perfektionistin elämään. Toisille ihmisille on näytettävä vain onnistunut ja menestyvä puoli itsestä. Töissä esimiehen tai asiakkaan negatiivinen palaute romahduttaa hänet ja johtaa valtavaan itsesyytökseen. Toisilla täydellisyyden tavoittelu liittyy ulkonäköön, joillakin taas opiskeluun ja työhön tai taloudelliseen menestykseen. Osa kiillottaa, siivoaa ja sisustaa kotiaan täydelliseksi. Jonkun muun ulkosivun kiillotukseen liittyvät läheiset ihmissuhteet, täydelliseltä näyttävä parisuhde ja menestyvät lapset. Pahimmillaan perfektionisti yrittää epätoivoisesti pitää täydellisyyden myyttiä yllä kaikilla elämän osa-alueilla. Sanomattakin on selvää, että täydellisyyden tavoittelu uuvuttaa ja vie elämänilon. Lopulta se johtaa myös yksinäisyyteen, koska perfektionisti liittyy toisiin ihmisiin vain pinnallisesti. Hän ajautuu siihen mitä pelkää, eli liian vahvaan erillisyyteen toisista. Hän ei ole yhteydessä muihin koko minuutensa kautta. Hän on itse hylännyt oman haavoittuvan, epätäydellisen ja inhimillisen puolensa. Yhteys omaan ja toisten sisäiseen ytimeen on poikki.




Jostain syystä tämä aika myös synnyttää täydellisyyden tavoittelua, vertailua ja kiusausta kiillottaa pintaa. Ihminen luo itsestään portfolio-ohjuksen, jossa hän esittelee vain tiukan seulan läpi tulleita asioita omasta elämästään ja itsestään. Globaali maailma tarjoaa runsaasti mielikuvia menestyvästä elämästä. Ketä nyt kiinnostaisi keskinkertaisuus!? Parhaansa tekeminenkään ei oikein riitä. Tavallisuus kuulostaa harmaalta ja tylsältä elämältä. Olemme itse rakentaneet malleja, joiden kiivaassa toteuttamisessa happi uhkaa loppua. Vierellä vaanii masennus ja pelko väsähtämisestä.

Elämä ei kuitenkaan ole kaikilta osin hallittavissa eikä alistu määräiltäväksemme. Meille tekee hyvää nöyrtyä tämän majesteetin edessä. Se tekee omat mutkansa meiltä kysymättä. Mieli, joka oppii joustamaan päivittäisissä muuttuvissa tilanteissa ja ymmärtää, että kaikki ei riipu hänestä itsestään, alkaa voida paremmin. Tavallisesta arjesta tulee merkityksellistä, jopa pyhää, kun oppii itse arvostamaan sitä. 


On parempi etsiä elämän merkityksellisyyttä ja tarkoitusta kuin täydellisyyttä. 


Elämän merkityksellisyyteen sisältyy aina rakkaus ja sitä kautta muut ihmiset, suhteet ja yhteys. Voimme tarjota toisillemme turvaa, luomalla aidon ja hyväksyvän yhteyden. Sen sisällä perfektionistikin voi pikkuhiljaa uskaltaa näyttää minuutensa kaikkia puolia. Jotta täydellisyyden tavoittelija pääsee ulos ahdistavalta kehältään, hänen tarvitsee tehdä rauha myös itsensä kanssa. Ilman sitä kenenkään osoittama rakkaus ei pääse sisään. Hän itse tuomaroi rakkauden itsensä ulkopuolelle. Itsensä piiskaamisen voi kuitenkin lopettaa harjottamalla armoa ja itsemyötätuntoa. Omasta hyvinvoinnista täytyy tulla tärkeämpää kuin siitä, miltä kaikki ulospäin näyttää. Jos osaisin, kirjoittaisin oodin tavallisuudelle. Arjen elämälle, josta voi kiitollisena nauttia ja iloita keskeneräisenä toisten keskeneräisten kanssa. Se johtaa vapauteen ja luovuuteen, jossa uskaltaa yrittää ja epäonnistua. 



Täydellisyyskin on olemassa. Mutta sitä ei voi koskaan itse ponnistelemalla saavuttaa. Se on lahja. 

Täydellisyyttä on olla vajavaisena ihmisenä täydellisesti hyväksytty, armahdettu ja rakastettu. 

Täydellisyys tuli ja tulee siis täydellisen Rakkauden myötä. "Kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi" Kol 3:14. Rakkaus kohtelee keskeneräisyyttä ja haavoittuvaisuutta kunnioittaen. Se lahjoittaa ilmaiseksi sen, mihin täydellisyyden tavoittelija ponnisteluillaan pyrkii eli hyväksynnän.  Luvan olla se joka on, jotta voi tulla siksi joksi voi tulla. 








Luetuimmat