Huoli huomisesta on yksi yleisimmistä mieltä kuormittavista tekijöistä. Murehdimme ja pelkäämme asioita, jotka liittyvät tulevaan. Mieli maalailee skenaarioita kaikesta siitä, mitä mahdollisesti voisi tapahtua. "Mitä jos?" Tulevaisuuteen liittyvät huolet koskevat usein terveyttä, parisuhdetta, lapsia, työtilanteita tai raha-asioita. Pahimmillaan ihminen ei pysty täysipainoisesti keskittymään tähän päivään, koska mielen täyttävät murheet tulevasta. Murehtimisen eräs alkukielen muoto tarkoittaakin mielentilaa, jossa mieli ikäänkuin jakaantuu ja vetää eri suuntiin. Nyt-hetki menee ohi ja energia karkaa pois käytöstämme. Kadotamme sen ainoan hetken, joka meillä todellisuudessa on yrittäessämme väistellä sitä, mitä ei ole olemassa.

Huomisesta huolehtiminen varastaa tehokkaasti iloa, laskee mielialaa ja häiritsee yöunia. Väsyneenä huolien kehää kiertävä mieli tipahtaa vain syvemmälle toivottomiin tulevaisuuden kuviin. Tämän päivän hyvät hetket jäävät huomaamatta. Ihmisen itsensä maalailema tulevaisuus, joka ei ole läsnä eikä totta, vangitsee hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Elämää alkaa hallita varuillaan olo. Ajan myötä mielessä syntyy stressitila, joka vie sekä mielen että kehon epätasapainoon. Ihmisen mieli on kuin virta, muistuttaen hengitystä ja verenkiertoa. Siksi kaikki se, mikä on mielessämme, virtaa hermoverkkojen ja kemiallisten viestinviejien välityksellä kehoomme. Murehtiminen synnyttää kokonaisvaltaista huonoa oloa. Kun mieli on eri paikassa todellisuuden kanssa, erkaannumme myös itsestämme. 

On vaikea hyväksyä sitä, ettei voi tietää ja hallita tulevaa. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi, joten siinä olemme lopulta kaikki samalla viivalla. Elämä näyttäisi silti kuin kysyvän, miten aion asennoitua huomiseen. Toivonko parasta vai pelkäänkö pahinta? Tai, mitä jos olisikin vain fiksusti pessimisti - ei tarvitsisi ainakaan pettyä! Kastuahan ei voi jos on jo märkä. Huono puoli tässä on se, että ojan pohjalla kulkeminen koko elämän ajan, on kohtuullisen surkeaa hommaa. Jotkut uskovat, että murehtiminen on pettymyksiin varautumista. Todellisuudessa murehtiminen heikentää kykyä selvitä tulevista haasteista. Positiivista tässä on se, että murehtiva ihminen on hyvä mietiskelijä. Mietiskelyn sisältöä vain pitäisi vaihtaa.

Jos tulevaisuudesta murehtiminen on näin hyödytöntä puuhaa, voisiko sen lopettamisen aloittaa? Napata se, hakoteille eksynyt mieli takaisin todellisuuteen uudestaan ja uudestaan. Mitä, jos vain päättää vallata nykyhetken takaisin hetki hetkeltä ja pyrkii tekemään siitä parasta mahdollista. Tehdä  näin sillä kaikella, mitä juuri nyt on käytettävissä. Mitä, jos suhtautuisi jokaiseen hetkeen ajatellen, että elää sen vain yhden ainoan kerran? Että se on ainutlaatuista. Että se on lahja ja siinä piilevät kaikki elämän tarjoamat mahdollisuudet. Voisi oikein tarkastella, mitä kaikkea se olemassaolon ohi kiitävä "momentum" sisältää. Samalla voi vetää syvään henkeä kiittäen elämän Antajaa siitä, että saa kokea tämän kaiken. Hyvän tai huonon, surullisen, haastavan tai loistavan. Jumalan kanssa kaikki voi vaikuttaa meidän parhaaksemme. Hän tulee nyt-hetkeen meitä vahvistamaan. Hän antaa sille merkityksen.

Myös oppiminen tapahtuu siis parhaiten, kun etsimme kasvua ja viisautta siitä, mitä elämä on opettanut ja mitä se sillä hetkellä opettaa. Tulevaisuuden pelkoon käytetyn energian voi suunnata rukoukseen, rakastamiseen ja välittämiseen tai asioihin, jotka kokee merkityksellisiksi. Voi myös miettiä, millaisia asioita haluaisi huomisessa nähdä ja kylvää ahkerasti niiden siemeniä. Tänään voi avata mielensä ja sielunsa tälle hetkelle niin, että näkee, haistaa ja maistaa sitä ainoaa todellista olemassa olevaa aikaa. Ikuisuutta hetki hetkeltä. Kannateltuna tässä ja tulevassa. Ajaton Jumala on jakanut ajan pieniin hetkiin. Hän on vastassa huomisessa.  

"Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"
"Älkää siis huolehtiko huomisesta päivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet" - Jeesus