ajankohtainen

Kun pelottaa

9.33

On luonnollista, että ihminen pelkää sairautta, kipua ja kuolemaa. Jo vastasyntynyt osaa pelätä. Pelko kuuluu henkiinjäämisviettiin ja sen tehtävä on laittaa meidät toimimaan itseämme suojaten. Ihmisen aivot reagoivat uhkaan nopeammin kuin mihinkään muuhun. Ihminen, joka ei koskaan pelkää mitään, on luultavasti kadottanut kosketuksen haluunsa suojella elämää. Tai hänellä ei ole mitään menetettävää. Ihminen, joka osaa rakastaa, osaa myös pelätä. Pelon tunne on tullut monelle tutuksi nyt, kun elämme poikkeuksellista aikaa taistellessamme näkymätöntä uutta virusta vastaan. Jotkut pelkäävät yksinäisyytensä, psyykkisen rakenteensa ja turvattoman historiansa vuoksi toisia enemmän. Kaikki eivät ole yhtä herkkiä kokemaan pelkoa.



Ongelmalliseksi pelko muuttuu, kun kadottamme otteen nykyhetkeen ja alamme rakennella pelottavia tulevaisuudenskenarioita. Ajattelemme pelkoajatuksia ja murehdimme tulevaa.
- Mitä jos en selviäkään tästä?
- Entä jos ruoka loppuu tai hoitoon ei pääsekään? 
On tärkeää muistaa, että aivomme eivät erota onko uhka juuri nyt oikeasti läsnä vai ajattelemmeko vain sitä. Ne kytkevät päälle hälytysjärjestelmämme molemmissa tapauksissa. Olo muuttuu tukalaksi, hengitys pinnalliseksi ja sydämen lyöntitiheys kasvaa. Ajatukset menevät tukkoon ja vatsa "pyörähtää ympäri" Tässä tilassa ihminen ostaa käsidesit loppuun, samoin vessapaperit, riisit ja tonnikalapurkit. Tahti on niin kiivas ja ajatukset niin sumussa ettei muista miettiä riittääkö niitä muille. Väärän hälytyksen syntyessä olisi hyvä auttaa sisäistä hälytysjärjestelmäämme puhumalla sille rauhoittavasti ja hengittelemällä rauhallisesti palleahengitystä. Tuoda mieli lempeästi tähän päivään ja hetkeen aistien ja arkiaskareiden kautta.

On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka virukseen suhtautumisesta on tullut joillekin tapa kalistella sapeleitaan. - Minä en pelkää! Teen sitä, tätä ja tuota. Menen ja tulen niinkuin huvittaa.
Pelolla on näköjään ollut superkätevää myös mitata uskon suuruutta tai pienuutta. 
- Tosi uskova ei pelkää! 
Aivan niinkuin Jumalalla olisi suuriakin ongelmia pelkäävien ihmisten kanssa. Vanhempina osaamme hyvin rauhoitella lapsiamme, jos he pelkäävät - emme arvostele heitä, vaan otamme syliin. Kyllä Jumalakin osaa rauhoitella pelkääviä lapsiaan ja ottaa heidät syliin - Hän on erikoistunut myrskyjen tyynnyttämiseen. Hän on lähellä ja ottaa sinua ja minua kädestä kiinni, vaikka yhteys toisiin ihmisiin onkin nyt monella meistä vain etäyhteyttä. Hän ei ole karanteenissa. Monet inhimilliset palvelunumerot ovat ruuhkautuneet. Jumalan palvelunumero on auki yötä päivää. Puhellaan hänelle ja kuunnellaan sydämessämme, miten hän rohkaisee meitä. Hän silittelee hiuksiamme, jotka hän on laskenut yksi kerrallaan. Hän kulki ihmisenä läpi kivun ja kuoleman, jotta kykenee ymmärtämään meitä juuri nyt. Hän kulki pelkoa kohti ristille ja ratkaisi sen, mitä me usein pelkäämme. Hän taluttaa meitä turvassaan jokaisena päivänä aina perille saakka. Ammennetaan hänen rauhastaan rauhaa tähän päivään. Muistetaan hänen ohjeensa olla murehtimatta huomisesta. Se tyynnyttää sisäistä hälytysjärjestelmäämme. 


"Rauhan minä jätän teille. Oman rauhani annan teille, 
en sellaista, jonka maailma antaa.  Olkaa rohkeat,
älkää vaipuko epätoivoon." Joh 14:27





Luetuimmat