Menneisyyttä voi muuttaa

3.17

Onpas hauska aloittaa blogi vuoden vaihtuessa. 
Raketit räiskyvät taustalla tavallista railakkaammin. Suomi täyttää pian 100 vuotta!
Mustaa yötaivasta puetaan juhlapukuun. Paljon onnea Suomi, rakas kotimaa!


Vanhaa suljetaan – uutta avataan. Taaksepäin ei voi elää, sillä elämä ei tunne pakkivaihdetta, vaan aika vie meitä eteenpäin lupaa kysymättä. Mieli voi silti viipyä vanhoissa muistoissa ja menneessä vuodessa joskus sekalaisin tuntemuksin. Eilistä peittävän verhon takaa löytyy varmasti asioita ja tapahtumia, jotka synnyttävät suurta kiitollisuutta ja onnen tunteita. Toisaalta eilinen voi pitää sisällään myös viiltävää kipua ja epäonnistumisia. Menetykset saattavat edelleen tuntua niin raskailta, että mieli juuttuu niihin, eikä se ole valmis jatkamaan matkaa. Ei edes juhlavuonna.




Olisipa voima, jolla liikuttaa mennyttä toiseen suuntaan! Voima tarttua sen yksityiskohtiin ja siirrellä niitä toivomallaan tavalla menneisyyden tapahtumaketjussa. Mutta menneet asiat tuntuvat kuin kiveen kirjoitetuilta. Liian sinetöidyiltä. Mieli kiertää kehää kipeissä muistoissa ja huominen näyttää sen valossa pelottavalta. Murehtiminen ei kuitenkaan valitettavasti anna eilisen suhteen toista mahdollisuutta, mennyttä ei voi muuttaa. 
Vai voiko? Antaisiko tämä hetki menneelle jotakin, jonka avulla selvitä voimaantuneenpana eteenpäin?

Menneisyys muuttuu, kun etsimme sen tapahtumille uusia näkökulmia. Saman tapahtuman voi nähdä ja kertoa niin monella eri tavalla jälkeenpäin. Sille voi antaa uusia painotuksia ja uusia merkityksiä. Sitä voi katsella joko ankarasti tuomiten tai armahtaen. Tuomio sulkee ja sinetöi muuttumattomuuteen, armo avaa ja näkee uudet mahdollisuudet. Kuinka ottaa tähänastinen tarina omakseen? Jopa niin, että oma tarina tuntuu ainutlaatuiselta ja arvokkaalta kipuineen päivineen. Eikä ole tarvetta verrata sitä toisten matkaan. Arvetkin ovat omia.

Asioista voi päästää irti, antaa anteeksi itselleen ja muille. Voi katsella eilisistä lempeänä tai kiivaana tuulena, joka taivutteli ja muokkasi meitä myös kivun ja menetysten kautta. Voisiko nähdä takanaan laskevassa auringossa ristin, jonka varjossa kaikki, syntymähetkestä tähän asti, on täytetty? Armon, joka sulkee sisäänsä kaiken sen, mitä ei voinut käsittää ja kaiken senkin, jonka tänään tekisi toisin. Eilinen on kaikkine tapahtumineen ja valintoineen kuitenkin muokannut meistä niitä ihmisiä, joita nyt olemme. Se mitä meissä tapahtuu taitaa sittenkin olla vielä tärkeämpää kuin se, mitä meille tapahtuu.
Jotta matka hiukan kevenisi, taskut kannattaa vielä tyhjentää sinne piiloutuneesta katkeruudesta, vaikka se olisi kuinka oikeutettua. Itsesääliä ei myöskään ole järkevää silitellä sylissään. Se rampauttaa ja jättää meidät tapahtumien uhreiksi. Siksi sen voi uuden vuoden alkaessa hyvästellä. Vaikka useampaan kertaan.

Voisinko tänään, vuoden viimeisenä päivänä, kiittää menneisyyttä sen pitämistä oppitunneista ja jatkaa eteenpäin? Voisinko sanoa tulevaisuudelle, että olen valmis ja kiittää Jumalaa uudesta mahdollisuudesta? Tässä hetkessä elämä on läsnä kokonaisena.

Niin ajattelin tehdä.


Oikein hyvää alkanutta juhlavuotta kaikille!

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. ...siis Ulla Rautiainen sanoo:

    Tähän haluaisin heittää syvämietittäväksi miten "katkeruus" määritellään. Sitä sanaa kun hengellisissä piireissä aika paljon väärinkäytetään tavalla, jossa vääryttä kokenut vaiennetaan, uhrin kärsimykset mitätöidään, uhria estetään puolustautumasta ja paha jopa tehdään hyväksyttäväksi.
    Mielestäni siis ennen kuin kehoitetaan "katkeruudesta luopumiseen" olisi hyvä määritellä selkeästi, mitä katkeruudella tarkalleen tarkoitetaan.
    Ettei tule sellaista noidankehää, jossa pahaa kokenut kokee että hänen kokemaansa ei oteta tosissaan, että häntä tässä syyllistetään enemmän kuin itse pahantekijää eikä kukaan ole kiinnostunut korjaamaan tapahtunutta vääryyttä.
    Sellainen kokemus jos mikä varmasti kasvattaa juuri sitä katkeruutta entistä pahemmaksi ja kierteestä tulee loputon syöksykierre yhä kauheampaan katkeruuteen.

    VastaaPoista

Luetuimmat